Tie rakennettiin vuosina 1915-1919 valtion hätäaputyönä; lapiopelillä. Työt alkoivat lokakuussa 1915. Rakennustyövoimaa oli tulevan tien varren joka talosta mm. Parvavaarasta, Raatevaarasta; myös Puraksesta ja kirkonkylästä. Tienpohja piikitettiin 5 metriä leveäksi ojien väliltä kuivalla ja 7 metriseksi pehmeällä maalla. Metsää raivattiin kaksi metriä ojan takaa. Pehmeillä mailla tien pohja lavotettiin. Siltoja tehtiin kolme: Rehvonpuron, Kattilakosken ja Myllypuron yli. Tien lopputarkastuksessa, joka oli 9.9.1919, todettiin tien olevan 19854 metrin pituinen. Valtion ylläpidettäväksi tie tuli vuonna 1924, kun Suomussalmen kunta oli sitä vuonna 1923 esittänyt Oulun läänin maaherralle. Ehdotusta puolsivat Kajaanin kihlakunnan kruununvouti, Oulun piirin piiri-insinööri ja Kainuun Rajavartiosto. Ennen valtiolle luovutusta tie kunnostettiin vuosina 1923-1924.

Nykyään tie on 18,2 kilometriä; leveys 6,0 metriä. Tosin tieaukko jatkuu aina valtakunnan rajalle saakka; jopa sen ylikin. Rajavyöhykkeellä olevan osuuden pituus on 1200 metriä. Tietä perusparannettiin 1970-luvun puolivälissä. Tällöin sitä oiottiin eräin paikoin mm. Raatevaarassa ja Likoharjun kohdalla. Tiellä on yksi silta, joka tuolloin tehtiin betonista nykyiselle paikalleen Purasjoen yli Kattilakoskella.

Vuonna 1985 Raatteen tiestä tuli ns. museotie.

Vuonna 1918 tietä käytettiin ensi kerran sotilastarkoituksiin, kun ns. Malmin retkikunta eteni Vienan Karjalaan ja palasi sieltä. 1920-luvun alkupuolella tietä käyttivät Karjalan pakolaiset paetessaan sekasortoisia oloja Suomeen. Tilanteen rauhoittuessa osa palasi takaisin Karjalaan. Huomattava ihmismäärä jäi kuitenkin Suomeen. Sitä myöten kuljetettiin vuosina 1922-1928 huomattavat määrät kauppatavaraa, mm. viljaa, kahvia, rakennustarvikkeita ja hevosia, Vienan Karjalaan.

1990-luvun alussa tietä käytti joukko, joka meni avustamaan ”fermereitä” Latvajärvelle syystöissä. Tapahtuma oli historiallinen rauhanomaisessa tarkoituksessa toteutettu. Saman vuosikymmenen lopulla tie oli jälleen rauhanomaisessa käytössä, kun rakennushankkeena oli Latvajärven kylän sähköistäminen Suomen puolelta vedettävällä sähkölinjalla. Hanke toteutuikin ja sähköä virtasi vähän aikaa Latvajärvelle loppuakseen Venäjän tullimääräyksiin.

Vastavuoroisesti suomalaisjoukkoja ja pieni saksalaisjoukko etenivät tietä Vienan Karjalaan 1.7.1941. Tie toimi sota-aikana huoltotienä Vuokkiniemen suunnalle. 1944 saksalaisia vetäytyi Raatteen ja Raatteen tien kautta Vienan Karjalasta.

Tien sotahistoriaa esiteltäessä puhutaan usein virheellisesti Raatteen tien taistelujen nimellä taisteluista, mitkä käytiin Raatteen Portista länteen Kuomanjoelle ulottuvina. Sotapäiväkirjat mainitsevat näitä taisteluja käydyn Kuomanjoki – Kokkojärvi tiellä tai Kuhmontiellä.